Tiehallinnon suunnittelupäällikkö Olli Penttisen vastauksia yleisimmin kysyttyihin teiden suolaukseen liittyviin kysymyksiin.

Miksi suolataan, kun sataa lunta?

Joskus suolataan, joskus ei. Pääasiallinen syy on seuraava:

Jos arvioidaan, että lumi tulee liikenteen alla tarttumaan ja tiivistymään tien pintaan ja muodostamaan liukkaan pinnan, tie kannattaa suolata joko juuri ennen sadetta tai heti sen alettua, joskus samasta syystä myös myöhemmin sateen aikana. Vaikka suolauksesta aiheutuu hetkellisesti inhottavaa loskaa, tie on monesti kuitenkin helpommin ajettavissa kuin kiillottuneella lumipinnalla. Näin on erityisesti raskaan liikenteen osalta, joiden pyörien pito ei tällaisessa tilanteessa aina riitä pienenkään mäen ylittämiseen, jos vauhti välillä pysähtyy.

Lumisateen aikana tehtävä suolaus on aina vaikea asia asia. Usein pienelläkin pakkasella lumi lentää liikenteen jaloista pois, eikä edellä kuvattua ilmiötä tapahdu, eikä myöskään suolausta tarvita. Erityisesti rannikolla meren ollessa sula pakkaslumisateetkin saattavat olla sen verran kosteita, että lumen tarttumista tien pintaan tapahtuu. Useimmiten suolausta tarvitaan nuoskalumen yhteydessä.

Miksi suolataan, vaikka lämpötila on plussan puolella yötä päivää?

Liukkautta torjutaan suolaamalla toisaalta ennaltaehkäisevästi ja toisaalta liukkauden jo synnyttyä. Kun liukkautta torjutaan ennakolta, toiminta perustuu aina lähituntien sääennusteisiin eli useimmiten arvioon siitä, onko tien pintaan mahdollisesti tiivistymässä kosteutta, joka muuttuu jääksi. Tämä voi tapahtua vain paikoitellen esimerkiksi metsäosuuksilla, mutta ei avoimessa maastossa.

Ilman lämpötila voi tällaisessa tilanteessa olla selvästi plussalla ja keli tuntua "kesäiseltä". Tien pinnan lämpötila laskee kuitenkin pakkasen puolelle heti kun sää hiukankin selkeytyy. Aina ei tarvita sään selkenemistäkään, jos se muuten on muuttumassa. Kylmä tien pinta sitoo ilman kosteuden ja muuttuu jäiseksi. Ennakkosuolauksella voidaan parhaiten eliminoida yllätykset.

Edellä kuvatuissa tilanteissa jää ei muodostu hetkessä, vaan vähitellen. Tie tuntuu hyvältä ajaa, mutta ajan kanssa jääkalvon paksuus tien pinnalla kasvaa ja liukkautta alkaa esiintyä. Tie saattaa hetken kuluttua ollakin yllättäen jossakin kohdassa liukas.

On varmasti tilanteita, joissa ennustus menee pieleen, eikä jäätä synnykään. Tällöin suolaaminen saattaa tuntua turhalta.

Saavatko urakoitsijat maksun sen mukaan mitä, enemmän käyttävät suolaa?

Päinvastoin! Urakoitsija hyötyy siitä, mitä vähemmän se suolaa käyttää, kunhan se vain saa aikaan vaaditun ja riittävän kitkan tien pintaan. Muutama tarkennus seuraavassa:

Tiehallinto talvikunnossapidon tilaajana haluaa suolan käytön pysyvän riittävän pienenä. Tämän vuoksi urakkasopimuksissa on määritelty suolan käytölle kattomäärä, jonka ylittämisestä urakoitsija joutuu maksamaan sakkoa ja jonka alittamisesta se saa bonusta. Toki myös vaaditun laadun alittaminenkin on sanktioitu.

Pitääkö urakoitsijan käyttää välttämättä jokin tietty määrä suolaa vuosittain?

Viittaan edellä olevaan vastaukseen. Urakoitsijan on täytettävä Tiehallinnon asettamat tien pintaa koskevat laatuvaatimukset. Vilkkaiden pääteiden osalta ne ovat sellaisia, ettei niihin ilman suolaa päästä. Kokemuksen perusteella on arvioitu, kuinka paljon kussakin urakassa tyypillisesti suolaa tarvitaan. Tähän pohjautuen on määritelty edellä kerrotut urakkakohtaiset kattomäärät, joita pienemmällä määrällä pärjääminen on urakoitsijalle eduksi.

Miksi sitten teitä suolataan? Lähdetään siitä, että talvella tienpinta saattaa olla liukas Tietyissä tilanteissa tie muuttuu liikenteen kannalta niin liukkaaksi, että tarvitaan liukkaudentorjuntaa. Ajatellaan keskivilkasta valtatietä, jolla kulkee noin 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tiedämme, että hiekka pyyhkiytyy tien pinnalta noin 200 auton ylityksen jälkeen, jäiseltä pinnalta riittää pienempikin automäärä. Jos suolan korvaisi hiekalla ja jos tiellä olisi jatkuvaa liukkautta, tie olisi hiekoitettava koko pituudeltaan vuorokauden aikana 10 kertaa. Se muodostaisi esimerkiksi yhteen suolauskertaan verrattuna melkoisen sorarallin. Ei tuntuisi järkevältä, ja tuskin autoilijatkaan haluaisivat ajaa pitkiä matkoja nopeilla teillä hiekkaroiskeessa.

Kuka korvaa auton ruostumiset ja jatkuvat pesulalaskut?

Näitä ei korvaa kukaan ulkopuolinen taho. Suolaa käytetään Suomessa ja lähes koko Euroopassa , siellä missä on liikennettä talviolosuhteissa . Autojen valmistajat ovat tietoisia suolan korroosiota lisäävästä vaikutuksesta.

Merkittävä osa siitä liasta, joka autoihin talvella tarttuu, on nastarenkaiden tiestä irrottamaa hienoksi jauhautunutta päällystettä. Toki suolalla on se vaikutus, että suolauksen jälkeen tie on märkä, jolloin tämä lika roiskeiden takia näkyy selvemmin. Samaa tapahtuu kosteina talvina, vaikkei teitä suolattaisikaan. Niissä maissa, joissa nastarenkaita ei käytetä, autot ovat suolasumun jäljiltä valkoisempia, sillä likaa ei samalla tavoin ole tien pinnassa.

Millä tavalla auton saa puhdistettua tästä suolamöhjästä?

Lika auton pinnassa on suureksi osaksi irronnutta "päällystejauhoa", joten varsinkin jos se on tiukasti kiinnittynyt auton pintaan, kannattaa pesussa käyttää aluksi niin sanottuja liuotinpesuaineita ja sen jälkeen pestä vielä normaalilla pesuaineella. Kokemukseni perusteella voin sanoa, ettei auton pitäminen likaisena vahingoita maalipintaa, joten säännöllinen pesu ei aina ole tarpeen.