Liikenneviraston muodostavat Ratahallintokeskus,osa Merenkulkulaitosta ja Tiehallintoa. Tiepiirit siirtyvät elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksiin.
Tienumerointi esiintyy näkyvästi viitoituksessa ja se auttaakin tienkäyttäjän helposti oikeeaan paikkaan. Tämän vuoksi kaikilla tieverkon osilla pitää olla yksilöllinen tunniste.
Nykyisessä tienpidossa tehdään ja käsitellään mitä erilaisimpia tiedostoja ja laskentoja, joissa arvitaan tiestä esim. tien rakenne-, sijainti- ja pituustietoja. Ilman tienumerotunnistetta tämä olisi uomattavasti hankalampaa.
Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä.
Valtatiet, 1...39, palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä.
Kantatiet, 40...99, täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä.
Seututiet, 100...999, palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin.
Yhdysteihin kuuluvat ne muut maantiet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin tieluokkiin.
Yhdysteistä merkittävimmät 4-numeroiset saattavat tapauskohtaisesti esiintyä viitoituksessa.
5-numeroisia ja mahdollisesti sitä suurempia numerosarjoja ei esiinny muualla kuin rekistereissä.
Edellä selostetun numerointijärjestelmän lisäksi Suomeen ulottuu Eurooppa-tienumerointi, E8 (Turku-Vaasa-Oulu-Kilpisjärvi), E12 (Helsinki-Tampere-Vaasa), E18 (Turku-Helsinki-Vaalimaa), E63 (Turku-Tampere-Jyväskylä-Kuopio-Kajaani-Sodankylä) ja E75 (Helsinki-Lahti-Jyväskylä-Kemi-Rovaniemi-Utsjoki).
Maanteillä E-numero on vain lisänumeron ja eräänlaisen reittiopasteen asemassa, sillä kaikilla E-teillä Suomessa on viitoituksessa myös kansallinen tienumero näkyvissä.
